Siirry pääsisältöön

Ajattele ennenkuin teet

Oletko koskaan miettinyt miten käytöksesi vaikuttaa toisiin? Miten sanat jotka sanot voi satuttaa.
Oletko koskaan miettinyt miten elämme täällä kuin robotit, ihan kuin meillä ei olisi tunteita.

Miten jotkut ihmiset eivät osaa ajatella tekojensa seurauksia ja toiset taas ajattelevat liikaa. Miten löytää sen kultaisen keskitien? Pettymyksiä tulee varmasti jokaiselle, enkä tarkoitakkaan että niitä ei pitäisi olla. Pettymykset kasvattavat meitä, mutta mielestäni turhat pettymykset joutaisi heittää roskakoriin.

Miksi meidän pitää aina ajatella että tekisimme itse jotain väärin, aina se asia ei vaan ole niin. Tottakai meissä jokaisessa on vikaa, eihän meistä kukaan ole täydellinen. Mutta oletko koskaan miettinyt että et syyttäisi heti itseäsi?

Ihmisillä on taipumus etsiä vikoja sekä itsestään että toisista. Jotkut etsivät vain vikoja muista eivätkä osaa katsoa peiliin, mutta meitä on monia jotka syyttävät kaikesta itseään. Entä jos en olisi sanonut noin? Entä jos olisin sanonut sen? Entä jos olisin tehnyt näin? Entäs jos en olisi tehnyt sitä? Entä jos olisin kuunnellut? Entä jos olisin puhunut? Nämä kysymykset ja monet muut saman kaltaiset ovat varmasti meille kaikille tuttuja. Mitäpäs jos seuraavan kerran miettisitkin näin: Tein parhaani, en olisi voinut tehdä enempää. Olen oma itseni ja näin oli minun mielestäni paras toimia.

Kukaan meistä ei ole ennustaja. et voi koskaan tietää mitä sanomisesi tai tekemisesi tuo tullessaan. Eriasia onkin se tuotatko toisille surua ja pettymyksiä tarkoituksella. On vaikea tietää miten joku sana tai teko vaikuttaa toiseen, kaikki meistä käsittelee asiat eritavalla. Mutta jos varmasti tiedät että joku loukkaantuu tietystä sanasta tai teosta, niin miksi teet tai sanot sen?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Irti päästämisen vaikeus

Kuinka vaikea on luovuttaa?... ... silloin kun rakastaa. Monesti sitä ajattelee että ei voi päästää irti. Jos laitan vielä yhden viestin, soitan vielä yhden puhelun, jos näkisimme vielä kerran hän varmasti ymmärtäisi että tarvitsee minua. Olen monet kerrat toiminut näin - ja kyllä uskallan myöntään kuinka idiootti olen ollut, kuinka tyhmän olen itsestäni tehnyt toisen silmissä. Miksi se olikaan niin vaikea hyväksyä että emme olleet enää me? Kuinka monesti olenkaan selannut toisen facebook profiilin ja instagramin vain etsiäkseni vihjeitä. Vihjeitä siitä miksi hän ei ole enää minun, vihjeitä siitä onko hänellä jo uusi, vihjeitä siitä onko hän yhtä rikki kuin minä. Monet varmasti tietävät sen tunteen kun eron jälkeen selaat sosiaalista mediaa ja törmäät kuvaan exästäsi toisen kanssa tai päivitykseen josta tulee ilmi uusi suhde. Itse tiedän tämän tunteen paremmin kuin hyvin, reagointi tapaan vaikuttaa todella paljon se kuinka pitkä aika teidän erostanne on ja oletko ollut jättäjä vai jäte...

Tarvitseeko selitellä vai voiko jättää vastaamatta?

Ihmisistä on vaikea ottaa selvää. Mitä hän haluaa, mitä hän ajattelee, miksi hän käyttäytyy miten käyttäytyy, miksi hän puhuu minulle, miksi hän ei puhu minulle, miksi hän pelkää ja mitä hän pelkää.. Näitä kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin. Me emme koskaan pääse toisen ihmisen pään sisään, joten joudumme vain luottamaan siihen mitä toinen sanoo. Aina ei saa edes vastausta kysymyksiin, mutta sillekkään ei voi mitään. Olen monesti miettinyt miksi meidän toisaalta pitäisi selitellä tekemisiämme, mutta toisaalta miksi emme selittele. Kaikki asiat eivät tarvitse selitystä, mutta on myös asioita joihin itse ainakin toivoisin saavani vastauksen. Otetaan esimerkkinä vaikka se että yhtäkkiä joku lopettaa puhumasta sinulle, oli se sitten kaveri, tuttu, sukulainen tai kuka vain kenen kanssa olet aikaisemmin jutellu paljon, Hän ei kerro sinulle mitään syytä ja jos edes vastaa viesteihisi vastaukset ovat luokkaa ok, ei mikään, mmh.. Haluaisitko sinä selityksen asiaan? Miksi hän toimii nii...

Välitä toisista ajoissa

Miksi ihmiset välittävät silloin kun ei enää tarvitse? Tiedän itse henkilökohtaisesti miten vaikea on puhua muille asioistaan, varsinkin kun ei ole tottunut siihen. Aina muiden asiat ovat olleet tärkeämpiä kun sinun omat murheesi, muiden asiat ovat olleet isompia kun sinun huolesi. Hyvin nopeasti lopettaa kertomasta mitään omia asioita kenellekkään koska heitä ei ole aikaisemminkaan kiinnostanut. Miksi yhtäkkiä sinun asiasi kiinnostaisi ketään? Olen huomannut että heti kun elämässäni tapahtuu jotain mulle isoa, josta saatan ensin vähän vihjailla ennenkon asia varmistuu, niin silloin kaikki tulee kyselemään. Silloin kaikkia kiinnostaa mitä oikein teen, miksi, kenen kanssa ja miten voin. Yleensä nämä isot asiat ovat olleet iloisia, mutta kun puhutaan niistä asioista mitkä oikeasti kuormittavat minua niin kiinnostus lopahtaa. Heilautetaan kättä ja sanotaan että eihän tuossa ole mitään.  Tästä hyvä esimerkki on se että istuin viime syksynä ulkona 1,5h miettien mitä oikein teen....