Siirry pääsisältöön

Irti päästämisen vaikeus

Kuinka vaikea on luovuttaa?...

... silloin kun rakastaa.

Monesti sitä ajattelee että ei voi päästää irti. Jos laitan vielä yhden viestin, soitan vielä yhden puhelun, jos näkisimme vielä kerran hän varmasti ymmärtäisi että tarvitsee minua.

Olen monet kerrat toiminut näin - ja kyllä uskallan myöntään kuinka idiootti olen ollut, kuinka tyhmän olen itsestäni tehnyt toisen silmissä. Miksi se olikaan niin vaikea hyväksyä että emme olleet enää me?

Kuinka monesti olenkaan selannut toisen facebook profiilin ja instagramin vain etsiäkseni vihjeitä. Vihjeitä siitä miksi hän ei ole enää minun, vihjeitä siitä onko hänellä jo uusi, vihjeitä siitä onko hän yhtä rikki kuin minä. Monet varmasti tietävät sen tunteen kun eron jälkeen selaat sosiaalista mediaa ja törmäät kuvaan exästäsi toisen kanssa tai päivitykseen josta tulee ilmi uusi suhde. Itse tiedän tämän tunteen paremmin kuin hyvin, reagointi tapaan vaikuttaa todella paljon se kuinka pitkä aika teidän erostanne on ja oletko ollut jättäjä vai jätetty. Sekoatko vai ohitatko vain asian. Vai oletko kenties onnellinen exäsi puolesta - hän on löytänyt onnen.

Mietin monesti tekevätkö exkumppanit jotkut asiat tahallaan, hieman eron jälkeen kuva toisen kanssa, päivitys kuinka onnellinen hän on ja mitä näitä kaikkia onkaan. Mutta tämän voi tehdä toisinkin, miten moni onkaan eron jälkeen päivittänyt surullisia kappaleita, biisien sanoja, kuvia joista käy ilmi että olet rikki ja jonkun aikaa eron jälkeen hehkuttaa kuinka kaikesta selvitään? Minä olen tehnyt tätäkin. Kai sitä voisi kutsua jonkun asteiseksi huomion hakemiseksi, näkisiköhän se toinen miten rikki olen ja katuisi päätöstään? Näkisikö se toinen että hei pääsin susta yli - suck it! Turha tulla itkemään takaisin. Ja kuitenkin salaa toivoo että hei tulisipa hän takaisin..

En tietenkään tarkoita että kaikki hakisivat huomiota - hei kaikesta selvitään kuvilla tai surullisilla biiseillä. Mutta henkilökohtaisesti voin myöntää että ainakin minä salaa toivoin että toinen huomaisi päivitykseni ja miettisi tekojaan - yleensä toivoin tätä turhaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tarvitseeko selitellä vai voiko jättää vastaamatta?

Ihmisistä on vaikea ottaa selvää. Mitä hän haluaa, mitä hän ajattelee, miksi hän käyttäytyy miten käyttäytyy, miksi hän puhuu minulle, miksi hän ei puhu minulle, miksi hän pelkää ja mitä hän pelkää.. Näitä kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin. Me emme koskaan pääse toisen ihmisen pään sisään, joten joudumme vain luottamaan siihen mitä toinen sanoo. Aina ei saa edes vastausta kysymyksiin, mutta sillekkään ei voi mitään. Olen monesti miettinyt miksi meidän toisaalta pitäisi selitellä tekemisiämme, mutta toisaalta miksi emme selittele. Kaikki asiat eivät tarvitse selitystä, mutta on myös asioita joihin itse ainakin toivoisin saavani vastauksen. Otetaan esimerkkinä vaikka se että yhtäkkiä joku lopettaa puhumasta sinulle, oli se sitten kaveri, tuttu, sukulainen tai kuka vain kenen kanssa olet aikaisemmin jutellu paljon, Hän ei kerro sinulle mitään syytä ja jos edes vastaa viesteihisi vastaukset ovat luokkaa ok, ei mikään, mmh.. Haluaisitko sinä selityksen asiaan? Miksi hän toimii nii...

Välitä toisista ajoissa

Miksi ihmiset välittävät silloin kun ei enää tarvitse? Tiedän itse henkilökohtaisesti miten vaikea on puhua muille asioistaan, varsinkin kun ei ole tottunut siihen. Aina muiden asiat ovat olleet tärkeämpiä kun sinun omat murheesi, muiden asiat ovat olleet isompia kun sinun huolesi. Hyvin nopeasti lopettaa kertomasta mitään omia asioita kenellekkään koska heitä ei ole aikaisemminkaan kiinnostanut. Miksi yhtäkkiä sinun asiasi kiinnostaisi ketään? Olen huomannut että heti kun elämässäni tapahtuu jotain mulle isoa, josta saatan ensin vähän vihjailla ennenkon asia varmistuu, niin silloin kaikki tulee kyselemään. Silloin kaikkia kiinnostaa mitä oikein teen, miksi, kenen kanssa ja miten voin. Yleensä nämä isot asiat ovat olleet iloisia, mutta kun puhutaan niistä asioista mitkä oikeasti kuormittavat minua niin kiinnostus lopahtaa. Heilautetaan kättä ja sanotaan että eihän tuossa ole mitään.  Tästä hyvä esimerkki on se että istuin viime syksynä ulkona 1,5h miettien mitä oikein teen....